Syyskuussa alkoivat kaivuut. J:n veli H otti lomaa omista töistää ja tuli meille kaivuumestariksi. Syksy toi mukanaan sateet ja pian monttu näyttikin valtavalta, mutaiselta uima-altaalta. Oman haasteensa toi myös tontin pieni koko. Kuten kuvastakin näkee, autoja oli pidettävä tien varressa. Mutta jälleen ihastuttavat naapurimme riensivät apuun ja tarjosivat omaa pihaansa parkkipaikaksi. Täytyy muutenkin myöntää, etten voi kuin kerta toisensa jälkeen ihmetellä, kuinka mukavia naapureita voikaan saada! On sitten kyse puutalkoista, roskakatoksen siirtämisestä tai vaikka veden lainaamisesta, ovat rajanaapurimme AINA sankoin joukoin auttamassa. Toivottavasti suhteemme pysyy samana vielä talon ollessa pystyssäkin.

Tonttimme on osa isompaa tonttia, jolla on 50-luvulla rakennettu puutalo. Kaivuiden yhteydessä löytyikin mitä kummallisempaa härveliä ja härpäkettä, jotka luultavimmin ovat peräisin vanhemman talon rakennusajoilta. Yllä näkyy hyvinkin ruosteinen kiuas, aikas retroa vai mitä!

Bloggaaminen tuntuu olevan edelleen yhä kuumeneva trendi. Itseäni suorastaan harmittaa, etten ryhtynyt kirjoittelemaan kommelluksistani jo vuosia sitten. Nyt koulutyö ja taloprojektin ikuistamisen tarve antoi kuitenkin loistavan syyn blogin aloittamiseen.

Taloprojektimme pääsi varsinaisesti alkuun syyskuun alussa, kun saatiin vihdoin rakennuslupa. Korostan todella sanaa vihdoin, sillä lupa laitettiin menemään jo toukokuussa. Muutenkin suunnittelu ja erilainen papereiden pyöritys vei aikaa muutaman vuoden, hullua! Eli nyt aletaan olla jo voiton puolella.